Sunnuntai-iltapäivän kunniaksi hipsittiin Villen kanssa keskustaan katsomaan amerikkalaista jalkapalloa.
Oli isoa ja mahtipontista, kuten odottaa saattaa. Yleisö mylvi niin kuin kymmenistätuhansista ihmisistä nyt voi ääntä lähteä, oli cheerleadereita ja torvisoittokunta ja mitä kaikkea. En yleensä perusta urheilusta, mutta nyt oli myyty. Pelikin oli jännä loppuun saakka, ja metroon oli ihana ahtautua iloisten, voittoa juhlivien ihmisten kanssa.
Ja kun sukellettiin areenan ovista keskustan tornitalojen väliin, hiljalleen syttyvien katulamppujen valaisemille kaduille, annoin taas St. Louisille anteeksi sen, että useimmiten näen siitä vain betonilähiöitä ja valtateitä. Tällaisten hetkien takia sitä jaksaa asua missä tahansa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti